ADHD-lapsen ja nuoren elämä ja teot
Kohtaamisen, elämisen, oppimisen ja työskentelyn opas
Olen kirjoittanut 400-sivuisen kirjan ADHD:sta. Teos kulkee lähellä arkea ja ihmistä ja kertoo siitä, millaista on elää ADHD-lapsen ja -nuoren rinnalla sekä miten heidät voidaan kohdata niin, että elämä, oppiminen ja toimijuus vahvistuvat.
Ystävällisin terveisin, Pertti Kemppinen .
Kirjailija, valmentaja, ja pitkän linjan erityisnuorisotyön ammattilainen.
Kirjassa avaan kokemuksiani nuoriso- ja sosiaalityöstä, jalkapallovalmennuksesta, perhe-elämästä ja koulumaailmasta. Olen kohdannut ADHD-lapsia ja nuoria monissa tilanteissa, hyljeksinnästä ja väärinymmärryksistä valonpilkahduksiin ja oivalluksiin. Kuljen historiasta nykypäivään ja tarkastelen, miten uskomukset ja odotukset vaikuttavat siihen, miten ADHD nähdään, miten siitä puhutaan ja miten sen kanssa eletään.
Kirjani antaa äänen ADHD-lasten ja -nuorten elämänkuvaukselle ja avaa samalla ymmärrettävästi oireita, syitä, hoitoa, erilaisuutta ja arjen resursseja. Teos tarjoaa tukea vanhemmille, opettajille ja terveydenhuollon ammattilaisille ja näyttää käytännönläheisesti, miten ADHD-lapsia ja -nuoria voi auttaa hyödyntämään vahvuuksiaan ja suuntaamaan energiansa myönteisellä tavalla.
Kirjan henkilökohtaisin osa liittyy omaan tyttäreeni ja hänen ADHD-diagnoosiinsa. Sen myötä ADHD:n maailma avautui minulle uudella tavalla: ei häiriönä, vaan rytminä. Tyttäreni impulsiivisesti ja vaistonvaraisesti syntyvä taide teki näkyväksi sen, minkä olin työssäni aavistanut. ADHD-mieli ajattelee liikkeessä, väreissä, sykäyksissä ja välittömyydessä. Kaaos ja järjestys eivät ole vastakohtia, vaan saman prosessin kaksi vaihetta.
Analysoin kirjassani tyttäreni taideteoksia ja sitä, miten toiminnanohjauksen haasteet ja toisaalta omaperäisyys voivat näkyä ilmaisussa. Pohdin, miten ADHD-aivot voivat vaikuttaa teosten ainutlaatuiseen luonteeseen ja miten luovuudessa voi näkyä sekä impulsiivisuus että vahva vaisto. Kirjassa on nelivärisiä kuvia, jotka tekevät tämän maailman konkreettiseksi.
Tämä kirja ei ole tieteellinen raportti eikä oppikirja, vaikka se nojaa tutkittuun tietoon. Se on kudelma kokemuksia, teorioita, menetelmiä ja tarinoita. Rakensin teoksen esseemäiseksi, koska ADHD:n todellisuus ei etene suoraviivaisesti. Se on rytmi, ei kaavio.
Haluan antaa äänen niille lapsille ja nuorille, joiden hermosto kulkee eri tahtiin kuin yhteiskunta. Haluan kohdata poikkeaviksi leimatut ihmisarvo edellä ja tehdä näkyväksi sen, kuinka paljon ympäristö todella kestää erilaisuutta. Samalla haluan vahvistaa toivoa ja luottamusta siihen, että ADHD-lapset ja -nuoret voivat oppia, onnistua ja voida hyvin, kun heitä ymmärretään, tuetaan ja kohdataan oikein.